Tuntuuko teistä joskus siltä, että pitäisi vain antaa olla? Enkä puhu tästä nyt millään tavalla masentuneena tai elämään kyllästyneenä vaan todeten vain tämän fiiliksen.

Työ, koti, työ, koti, työ, koti...

Joskus jotain aktiviteettia kavereiden kanssa.

Työ, koti, työ, koti, työ, koti...

arki.

Tuo on varmasti muillekin kuin minulle tuttu juttu. Elämä menee eteenpäin samaa rataa. Tietyt elämän tosiasiat pysyvät päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Varmasti jokainen joskus toivoo muuttavansa elämäänsä. Ainakin minä kaipaan hyvin useasti elämääni jotain ihan muuta. Miksi ikinä ei ole mitään muutosta? Miksi itse asiassa edes olen työssä, jossa olen? Eikö mikään muutu koskaan? Mitä minulta puuttuu? Saan itseni hyvin usein kiinni ajattelemasta näitä kysymyksiä. Eikä se ajattelu muuta mitään. Sellaista tämä elämä vain on. Arkea. Eikä jonkin muun havittelu muuta sitä tosi asiaa, että tällä hetkellä tää vaan menee näin.

Muutos voi tulla huomenna tai kuukauden kuluttua. Viikon tai vuoden. Sitten taas kaivataan jotain uutta.

Eiköhän vain anneta olla.

                                                          ...ja mennään huomenna taas töihin.