Etsin tänään galaksin nimeltä Linnunrata, sieltä etsimme auringon ja sen kiertolaiset. Matkustimme kiertolaisten ohi aina sen pallon luo, joka loistaa vihreän ja sinisen eri väreissä vasten ääretöntä pimeyttä. Laskeuduimme sen pinnalle. Samalla kuuntelimme Telefon Tel Avivia.

Plop, plop, plop...väritipat tipahtelevat veden pinnalle muodostaen siihen mahtavia kuvioita. Melkein kuin taikaa. Varovasti. Paperi kellumaan ja sitten...WAU... edessämme on vihreän, sinisen ja mustan tanssi. Niin kuin planeetta Maan pinnalla. Edelleen soi Telefon Tel Aviv.

Opettelin tänään käyttämään savukonetta. Nyt tiedän, että savukoneen pitää lämmetä 15 minuuttia ennen kuin vihreä valo syttyy ja voi painaa napista joka aiheuttaa huoneeseen mystisen savun. Paitsi, että vihreä valo ei syty. Se on rikki. Savua kuitenkin tulee. Viikko pelastettu.

Huomenna taas harjoittelemme. Laitan suorat housut ja kauluspaidan sekä hatun päähän. Siinä silmänräpäyksessä olen hopeakaupungin hovimarsalkka. Pian sydämetön lohikäärme saa taas sydämen ja lapset saavat kokea teatteritaiteen riemua.

Töissäni olen tänä keväänä paljon avaruuden kanssa tekemisissä. Aiheenamme on nimittäin tuo ääretön kaikkeus. Tiesitkö, että jos maapallo olisi appelsiini, kuu olisi kirsikka? Tai, että Venuksessa on niin kuuma, että veri alkaisi kiehua? Tiesitkö, että meidän oma tähtemme, aurinko, on keski-ikäinen, keskinkertainen tähti, jolla joskus miljoonien vuosien kuluttua on edessä keskinkertainen loppu? Ei punaista jättiläistä ja supernovan räjähdystä. Vain valkoinen kääpiö. Tiesitkö, että aamu- ja iltatähtemme taivaalla on itse asiassa planeetta Venus. Toinen kivi auringosta. Omamme on kolmas. Sitä paitsi, jos olisimme kuussa, hyppäisimme kuusi kertaa korkeammalle kuin nyt.

Silti, tämä maailman kolkka riittää minulle. Ympärilläni on rakkaita ja tärkeitä ihmisiä ja vajaa kaksi viikkoa sitten syntyi yksi uusi tärkeä ihminen lisää.

Sitä paitsi, kahden viikon kuluttua suuntaamme kohti aavaa ulappaa, sitä mikä näkyy avaruuteen sinisenä.

"Aurinkoon päin kulkee varjona taakka
hennoilla hartioillaan
Urhea mies kovin pienestä saakka
olla saa poikanen vaan

Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen
huikaisevaan siniseen korkeuteen
Silmänsä sulkien toivoo ja luulee
nousta ne voi taivaaseen

Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen
huikaisevaan siniseen korkeuteen
Silmänsä sulkien toivoo ja luulee
nousta ne voi taivaaseen"