Koirat nukkuvat sohvien nurkissa. Pahvilaatikot ovat (ei nyt ihan huomaamatta, mutta yllättävän nopeasti) hävinneet, kirjahylly on taas täyttynyt kirjoista. Tavarat ovat löytäneet paikkansa. Jälleen.

Uusi koti. Olen muuttanut tässä kaupungissa asuessani nyt kuusi kertaa. Joka kerta muuttaminen on sujunut lähes samalla kaavalla, johon sisältyy erinäisiä kilometrejä pakettiautolla, pakkaamista, roudaamista, pinnan kiristymistä, aikatauluja, rahanmenoa, uuden aloittamista ja vanhasta luopumista.

Kuinkahan monta jätesäkillistä tavaraa vein roskiin, kierrätysasemalle tai annoin tutuille. Kymmenennen säkin jälkeen en enää laskenut. Muuttaminen on ihmeellinen asia. Kuinka moni ihminen ikinä missään muualla kuin muuttonsa aikana tekee ympäripyöreitä päiviä lähes nukkumatta, yhtä korkealla stressitasolla ja syömällä vain jo kylmänä tuotua pitsaa? Joka kerta takki on ihan tyhjä, eikä vain fyysisesti vaan myös henkisesti.

Minun laukussani ovat kulkeneet monien eri asuntojen avaimet. Jokainen asunto on ollut erilainen ja jokaiseen on mahtunut niin hyviä kuin huonoja puolia. Toisiin enemmän, toisiin vähemmän. Kuitenkin kaikilla asunnoilla on yksi yhteinen nimittäjä: koti. Vaikka esimerkiksi viimeisin asuntoni ennen tätä oli lähes katastrofi, oli viimeisten valojen sammuttaminen ja ulko-oven sulkeminen takanani täynnä hiljaista surua. Luopumista ajanjaksosta, mihin kuitenkin on mahtunut paljon erilaisia hienoja hetkiä. Tiedän tiedän, sehän on vain asunto, mutta kun kuudennen kerran jättää tyhjän kotinsa taakseen niin kyllä se laittaa ajattelemaan. Tämä muutto taisi olla raskain kaikista muutoista. Vähitellen saisi muuttamisen tahti vähän hidastua.

Nyt istun uudessa kodissani ja katselen ikkunasta merelle (NIINPÄ!). Ja kaikki on taas uutta: Uusi osoite, uudet naapurit, uusi kotikatu, uusi lähikauppa ja ne uudet avaimet. Kunhan ihan viimeisetkin tavarat ovat löytäneet oman paikkansa, voi elämä nykyisessä ihanassa kodissani alkaa!

Mitäs me muuttajat, kolmen kopla.

Ai niin, kiitos vielä teille ystäväni, jotka tavalla tai toisella autoitte muutossani. Tiedätte sen jo, mutta ilman teitä en pärjäisi! Olette rakkaita!